Työnhaun ongelmissa kamppailevien henkilöiden määrä sijoittuu 400-500 tuhannen välimaastoon (työttömät, piilotyöttömät ja palveluissa olevat).
Talouskasvu 2016-2018 on lisännyt palkansaajien työllisyyttä noin 100 tuhannella hengellä, mutta vastaavasti vuosittaisten työtuntien määrä on pudonnut 10 tunnilla, siitäkin huolimatta että Kikyn piti lisätä vuosittaista työaikaa 24 tunnilla 2017-2018. Talouskasvun ohella osa-aikatyön lisääntyminen selittäneekin osan työllisyyden lisääntymisestä ja vuosittaisen työajan laskevasta suunnasta.
Tavoitteena tasapaino
Työllisyyttä ja työttömyyttä sääteleviä tekijöitä ovat sekä työvoiman kysyntä, että työvoiman tarjonta. Kun kysyntä ja tarjonta ovat lähellä toisiaan, on myös työllisyydenhoidossa saavutettu tasapainotila. Lisääntyvä työvoiman kysyntä siis vähentää korkeaa työttömyyttä ja lisääntyvä työvoiman tarjonta vähentää vastaavasti työvoimapulaa.
Pääsääntöisesti työmarkkinoilla on työvoiman ylitarjontaa, mutta siitä huolimatta jotkin toimialat voivat samalla ajautua myös ammattityövoimapulaan. Talouskasvu saattaa lisätä hyödykkeiden kysyntää tavalla joka johtaa yrityksiä äkillisiin rekrytointiongelmiin. Mikäli rekrytointiongelmat koskettavat toimialaa laajemminkin, tulisi pohtia sekä ammattiyövoimapulaan johtaneita syitä, että niiden ratkaisuyrityksiä.
Ammattityövoimapulaa potevien alojen määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Myös pitkään jatkunut korkea työttömyys on väistämättä vaikuttanut heikentävästi työnhakijoiden ammatillisiin valmiuksiin. Yhtä lailla työvoimapoliittiset toimet ja opiskeluharjoittelut ovat saattaneet luoda joillekin toimialoille suhteettoman suuren palkattoman työvoiman. Toimialalla tapahtuneilla muutoksilla voi siten olla heijastevaikutuksia palkansaajien työehtoihin ja toimialan yleiseen vetovoimaisuuteen.
Aktiivimallista passiivimalliin
Vuonna 2018 otettiin käyttöön aktiivimalli pyrkimyksenä tehostaa työnhakua. Työnhaun velvoitteilla on jo pitkät perinteet, vaikka ne eivät sinällään kykene hillitsemään työttömyyden kasvua talouskasvun ulkopuolella. Taantumassa työttömyys säännönmukaisesti lisääntyy. Aktiivimalli ei luo työmarkkinoille lisäarvoa, koska se ei pyri lisäämään työvoiman kysyntää, vaan yrittää pikemminkin ratkaista ongelmaa jota ei ole. Syystäkin sitä on kutsuttu naamioiduksi leikkuriksi.
Työnhaun velvoitteilla ei voida alentaa työttömyyttä jos perussyynä on työvoiman liian alhainen kysyntä. Työvoiman ylitarjontatilanteessa sen lisätarjonta ei voi enää luoda lisäarvoa.
Juurisyitä, miksi työvoiman kysyntä on Suomessa liian alhaista, on useita:
- Geopoliittinen sijainti ja etäisyydet heikentävät kilpailukykyä
- Talous on suhdanneherkkää, koska lähes puolet BKT:stä koostuu viennistä
- Poliittinen ilmasto ei tue yritysten kasvua riittävästi
- Työllisyyspolitiikka ei edes yritä lisätä työvoiman kysyntää
- Valtion roolia työllistäjänä ei tunnisteta riittävästi
Työttömyyden torjuntaan kannattaisikin kokeilla riisuttua perustuloa, passiivimallia, yksinkertaisesti poistamalla työnhaun velvoitteet aina kolmen kuukauden jaksoissa eteenpäin. Kokeilua jatkettaisiin mikäli työpaikkoja ei jäisi merkittävästi täyttämättä.
Samalla saataisiin luotettavaa tutkimustietoa työnhaun velvoitteiden asemasta sekä yksilötasolla että kansantaloudellisesti. Tutkimustietoa tarvitaan arvioitaessa perustulon vaikutuksia työllisyydenhoitoon.
harrikayhko 